Kivoimpia vuoroja ovat mielestäni lauantaiaamut, 7-13. Silloin on eniten tekemistä. On vahdittava, ettei mikään lopu aamupalalta kesken, korjattava pöydät ja kymmeneltä korjattava aamupala pois ja siivottava sali. Sitten alkaa vohveleiden paisto. Norjassa syödään paljon vohveleita, niitä löytyy jokaiselta huoltoasemalta ja kahvilasta ja myös meiltä hotellilta. Perinteisesti paikalliset asukkaat tulevat hotellin aulaan nauttimaan kahvia ja vohveleita hillolla ja ja hapankermalla. Puheenpälpätystä on kiva kuunnella ja jutella asiakkaiden kanssa sen mitä pystyn, osa heistä jo muistaa mut :) Eräskin vanhempi herra kysyi multa viime viikolta että olenkos oppinut enemmän norjaa kuin viime viikolla :D Ainakin ymmärrän sitä vähän paremmin... Normaalisti hotellissa on melko hiljaista eikä tekemistä tunnu kahdelle ihmiselle riittävän ainakaan iltavuoroissa. Silloin iskee tylsistyminen, ei niinkään kovasti fyysisesti vaan enemmän henkisesti. Alan vilkuilla kelloa, haukotella ja keksiä tikusta tekemistä ja katson taas kelloa, kuinka kauan äskeisen asian tekemiseen meni. Mutta silloin on yleensä hyvää aikaa harjoitella Fideliota, tai vaikka surffata netissä jos asiakkaita ei ole mailla eikä halmeilla... Kyllä sitä yleensä aina jotain tekemistä huomaa, ja pian päivä onkin ohi.

Meillä on Asserin kanssa enää 107 aamua armeijaa jäljellä. Se tuntuu isolta saavutukselta, kun alunperin aamuja oli 362. Enää viikko ja viimeinen satanen lähtee käyntiin. Tunne on kuin voittajalla, me emme ole eronneet, vaikka monet muut ovat. Ollaan riidelty, mutta aina ollaan saatu ongelmat sovittua ja hoidettua puhumalla. Kun olen odottanut toista kotona, olen välillä ikävöinyt niin, että on tehnyt mieli itkeä ja kirota armeija alimpaan manalaan. Pahimmalta se on tuntunut silloin kun on kaivannut rakkaan ihmisen välittämistä, hellyyttä ja lämpöä ja läheisyyttä ja tietää toisen olevan lähes tavoittamattomissa. Usein olen kaivannut vain normaalia yhdessäoloa, toisen kainalossa rötköttämistä leffaa katsoen, jotain hyvää leipoen tai GO:ta pelaten. Tai kun aamulla saan herätä toisen vierestä ja nauttia kiireettömistä hetkistä. Niitä kaipaan täällä eniten, kun tiedän, että nyt ne ovat oikeasti saavuttamattomissa vielä seitsemän viikkoa. Mutta mä jaksan uskoa että tää kaikki on meille kotiin päin, ja täällä on jo tullut mahdottoman hienoja kokemuksia, joita en olisi Suomessa saanut :) Lisää odotellessa vaikka kertomuksia Oslosta.

Ei ollut polku ihan helpoimmasta päästä

Mutta päivän huippu oli kun johtaja sanoi että kirjaapa seuraava ihminen sisään ja puhu sille norjaa. Olin kyllä pikkusen sormi suussa ja kusi sukassa. Useamman kerran kävi niin että johtaja oli toisella puolella baarissa kassalla tai puhelimessa ja mä otin asiakkaita vastaan ja yritin ymmärtää mitä ne halusivat, mutta harvoin ymmärsin ja vielä harvemmin osasin vastata kysymykseen saatikka norjaksi. Mutta varausjärjestelmää mä osaan käyttää *\o/* Et nyt pitäis vaan opetella norjaa.

Shit, meille sanottiin koulussa et joo ei meidän tarvi norjaa osata, mutta johtaja tykkäis että puhuttais norjaa asiakkaille jotka puhuu sitä. Just niin. Tosin se kyllä sano että voidaan kyllä puhua niille ruotsia, että jokainen norjalainen ymmärtää sitä. Se tuntuis niin hirveen paljon helpommalta. Tänään oon mongertanu jotain ruotsin ja norjan välimaastosta, sen vähän mitä oon uskaltanu asiakkaille puhua. Se on jotenkin pelottavaa. Mä sain muuten omat kassatunnuksetkin Fidelioon :) Enkä tyriny koko systeemiä, vähänkö oon hyvä. Mä vaan haluan oppia sitä norjaa. Shaisse kun ei oo mitään kielioppikirjaa messissä, ainoastaan fraasikirja. Pitäis oppia ymmärtämään sitä puhuttua norjaa, kun sitä on vaikeempi ymmärtää kun kirjoitettua. Puhutusta ymmärtää ehkä sanan sieltä ja toisen täältä, selitä siinä sitten asiakkaalle. Mutta kyllä mä selitän sitten vaikka englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi jos ei toi norja ala luonnistua. Mutta yritetään nyt ainakin.

Mä ilmoittauduin tänään hopeanpunontakurssille *\o/* Se järjestetään joskus marraskuussa kun oon tullu takas, en muista nyt päivämäärää. Haluun oppia tekemään hopeaketjuja, jos vaikka sais tehtyä niitä joululahjoiksikin.

Varausjärjestelmän lisäksi opettelin tekemään huoneavainkortteja (en kyllä itse päässyt niitä vielä tekemään) ja laskemaan kassaa. Baariakin katottiin, sain maistella vähän perinteistä norjalaista drinkkiä, minkä nimeä en kuolemaksenikaan muista, mutta ei sen niin väliä. Ja kahvikonetta piti myös opetella käyttämään, niin tulipahan juotua yksi espressokahvi siinä samalla. Saas nähdä, miten tulee nukuttua. Nyt alkaa kyllä olla vähän väsy että eiköhän se uni sieltä jossain välissä putkahda... Ja mä opin laskemaan olutta hanasta. Musta tulee isona vielä baarimestari..

Cheers,

H

Tuolla näköalapaikalla olisin halunnut käydä. Siellä kulkee kaksi junaa, jotka menevät yhtä raidetta pitkin mutta keskikohdassa on jonkinlainen ohituskaista.

Vähän yleisnäkymää.

Alla kuvassa satama.

Kaupunkijuna :D

Ostoskatu

Poikaystäväni jättäminen lentokentälle oli vaikeeta, ei olla ennen oltu näin kauaa erossa vaikka hän onkin armeijassa tällä hetkellä. Olisin halunnut vaan jäädä istumaan sinne poikaystävän kanssa, mutta pakko oli mennä turvatarkastuksesta läpi ja kohti uusia haasteita. Ei tämä kuitenkaan ikuisuuksia kestä ja mä olen itse tänne halunnut lähteä. Tämä on mulle hyvä ensiaskel kodista irroittautumiselle, pitäishän sitä jo kakskymppisen pikkuhiljaa itsenäistyä ja lähteä maailmalle. Ja kun tuun takasin, poikaystävällä on inttiä jäljellä enää kaks kuukautta, jee  *\o/* Poikaystävää ja perhettä on kova ikävä. Mutta ehkä se ajan kanssa helpottaa.

Hotelli jossa työskentelemme kaverini kanssa on yksityisomistuksessa, ja asumme väliaikaisesti hotellijohtajan asunnossa kun vierasmajassa majailee joitain muita tällä hetkellä.

Tähän mennessä olemme vain siivonneet, eli opetelleet vaihtamaan lakanoita ja pyyhkimään pölyjä. Eipä tuo kovin vaikeaa ole ollut, löysin itselleni sopivan taktiikan melkein heti ja se nopeutti töiden tekemistä melko paljon. Olen myös oppinut taittelemaan pyyhkeistä lumpeenlehtiä ja joutsenia. Noista tuli aika hyviä, vaikka itse sanonkin :)

Huomenna on ensimmäinen päivä respaa, mulla alkaa työt kolmelta päivällä, joten siksi kukun vielä täällä blogissa... Piti saada kuvat ladattua niin pääsee kotiväkikin ihmettelemään näitä hulppeita maisemia.

Eilen käytiin paikallisessa yksillä Irish Coffeilla, maksoivat 72 NOKia kappale O_o Näillä hinnoilla ei pahemmin ryypiskellä. Tai sitten käydään hotellin baarissa, kun henkilökuntana saamme sieltä alennusta. Pitää vaan muistaa käyttäytyä kunnolla ;P Sehän ei ole mikään ongelma... Paikallinen oli muuten kivalla paikalla, tuossa melkein vastapäisessä rakennuksessa ja näköala oli satamaan ja merelle terassilta :) Sisällä oli biljardipöytä, sinne vois joku ilta mennä pelailemaan. Muutenkin vaikutti ihan mukavalta paikalta.

Mutta nyt pitäis mennä nukkumaan etten nuku ihan hirmu pitkään huomenna. Mitä mä teen täällä kämpillä ilman kaveria? Yksin hengailen netissä ja yritän ymmärtää norjan kielistä telkkaria :/ Onneksi sieltä tulee myös englanninkielistä ohjelmaa. Ja kyllä mä tästä kulttuurishokista selviän, se on ilmentynyt minulla vain koti-ikävänä ;) Plokkailemisiin,

H