Käytiin tänään Kirsin kanssa vuorilla vaeltamassa. Ei muutaman kilometrin päivälenkkiä nyt voi ehkä ihan vaellukseksi kutsua, mutta polku oli jyrkkää nousua yli puolet matkasta ja todella kivikkoista ja vaikeakulkuista aina paikoitellen. Saatiin katsoa todella tarkkaan mihin astuttiin, ettei tapahtunut ikävyyksiä. Niiltä onneksi vältyttiin ja päästiin nauttimaan piknik-lounas ihan mahtavalle paikalle. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eivätkä nekään aina riittävästi niin pitää lisätä niitä heti kun saan niitä koneelle. Tänään en enää jaksa niitä ladata, mutta huomenna yritän saada niitä töiden jälkeen ladattua. Mua ei väsytä yhtään eikä huvittais mennä nukkumaan, mutta olis vähän pakko kun työt alkaa huomenna seittemältä enkä haluis olla kuin nukkuneen rukous siellä. Joten öitä ja huomiseen!

Ei ollut polku ihan helpoimmasta päästä