Tiistaina tuli tasan kolme viikkoa täyteen työharjoittelua täällä Oddassa. Työt sujuu hyvin, mä ymmärrän norjaa puhuvia asiakkaita jo paremmin ja osaan jonkin verran jo vastatakin niille, yleensä tosin ruotsiksi. Nyt osaan tehdä uusia huonevarauksia, kirjata asiakkaat sisään ja tehdä heille laskun huoneesta, osaan myös erottaa laskun kahteen osaan ja korjata laskun. Löydän myös asiakkaalle hänen haluamansa huoneen, jos hän kysyy huonetta näköalalla vuonolle, tupakoimattomille tai tupakoiville asiakkaille ja standard- vai ekonomie-huone.

Kivoimpia vuoroja ovat mielestäni lauantaiaamut, 7-13. Silloin on eniten tekemistä. On vahdittava, ettei mikään lopu aamupalalta kesken, korjattava pöydät ja kymmeneltä korjattava aamupala pois ja siivottava sali. Sitten alkaa vohveleiden paisto. Norjassa syödään paljon vohveleita, niitä löytyy jokaiselta huoltoasemalta ja kahvilasta ja myös meiltä hotellilta. Perinteisesti paikalliset asukkaat tulevat hotellin aulaan nauttimaan kahvia ja vohveleita hillolla ja ja hapankermalla. Puheenpälpätystä on kiva kuunnella ja jutella asiakkaiden kanssa sen mitä pystyn, osa heistä jo muistaa mut :) Eräskin vanhempi herra kysyi multa viime viikolta että olenkos oppinut enemmän norjaa kuin viime viikolla :D Ainakin ymmärrän sitä vähän paremmin... Normaalisti hotellissa on melko hiljaista eikä tekemistä tunnu kahdelle ihmiselle riittävän ainakaan iltavuoroissa. Silloin iskee tylsistyminen, ei niinkään kovasti fyysisesti vaan enemmän henkisesti. Alan vilkuilla kelloa, haukotella ja keksiä tikusta tekemistä ja katson taas kelloa, kuinka kauan äskeisen asian tekemiseen meni. Mutta silloin on yleensä hyvää aikaa harjoitella Fideliota, tai vaikka surffata netissä jos asiakkaita ei ole mailla eikä halmeilla... Kyllä sitä yleensä aina jotain tekemistä huomaa, ja pian päivä onkin ohi.

Meillä on Asserin kanssa enää 107 aamua armeijaa jäljellä. Se tuntuu isolta saavutukselta, kun alunperin aamuja oli 362. Enää viikko ja viimeinen satanen lähtee käyntiin. Tunne on kuin voittajalla, me emme ole eronneet, vaikka monet muut ovat. Ollaan riidelty, mutta aina ollaan saatu ongelmat sovittua ja hoidettua puhumalla. Kun olen odottanut toista kotona, olen välillä ikävöinyt niin, että on tehnyt mieli itkeä ja kirota armeija alimpaan manalaan. Pahimmalta se on tuntunut silloin kun on kaivannut rakkaan ihmisen välittämistä, hellyyttä ja lämpöä ja läheisyyttä ja tietää toisen olevan lähes tavoittamattomissa. Usein olen kaivannut vain normaalia yhdessäoloa, toisen kainalossa rötköttämistä leffaa katsoen, jotain hyvää leipoen tai GO:ta pelaten. Tai kun aamulla saan herätä toisen vierestä ja nauttia kiireettömistä hetkistä. Niitä kaipaan täällä eniten, kun tiedän, että nyt ne ovat oikeasti saavuttamattomissa vielä seitsemän viikkoa. Mutta mä jaksan uskoa että tää kaikki on meille kotiin päin, ja täällä on jo tullut mahdottoman hienoja kokemuksia, joita en olisi Suomessa saanut :) Lisää odotellessa vaikka kertomuksia Oslosta.

Käytiin tänään Kirsin kanssa vuorilla vaeltamassa. Ei muutaman kilometrin päivälenkkiä nyt voi ehkä ihan vaellukseksi kutsua, mutta polku oli jyrkkää nousua yli puolet matkasta ja todella kivikkoista ja vaikeakulkuista aina paikoitellen. Saatiin katsoa todella tarkkaan mihin astuttiin, ettei tapahtunut ikävyyksiä. Niiltä onneksi vältyttiin ja päästiin nauttimaan piknik-lounas ihan mahtavalle paikalle. Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, eivätkä nekään aina riittävästi niin pitää lisätä niitä heti kun saan niitä koneelle. Tänään en enää jaksa niitä ladata, mutta huomenna yritän saada niitä töiden jälkeen ladattua. Mua ei väsytä yhtään eikä huvittais mennä nukkumaan, mutta olis vähän pakko kun työt alkaa huomenna seittemältä enkä haluis olla kuin nukkuneen rukous siellä. Joten öitä ja huomiseen!

Ei ollut polku ihan helpoimmasta päästä

Joo'o, olin taas iltavuorossa hotellijohtajan kanssa. Tulossa oli paljon porukkaa joten tekemistäkin riitti, ainakin välillä. Tein muutamia varauksia ihan ongelmitta ja yhden avainkortinkin pääsin tekemään.

Mutta päivän huippu oli kun johtaja sanoi että kirjaapa seuraava ihminen sisään ja puhu sille norjaa. Olin kyllä pikkusen sormi suussa ja kusi sukassa. Useamman kerran kävi niin että johtaja oli toisella puolella baarissa kassalla tai puhelimessa ja mä otin asiakkaita vastaan ja yritin ymmärtää mitä ne halusivat, mutta harvoin ymmärsin ja vielä harvemmin osasin vastata kysymykseen saatikka norjaksi. Mutta varausjärjestelmää mä osaan käyttää *\o/* Et nyt pitäis vaan opetella norjaa.

Shit, meille sanottiin koulussa et joo ei meidän tarvi norjaa osata, mutta johtaja tykkäis että puhuttais norjaa asiakkaille jotka puhuu sitä. Just niin. Tosin se kyllä sano että voidaan kyllä puhua niille ruotsia, että jokainen norjalainen ymmärtää sitä. Se tuntuis niin hirveen paljon helpommalta. Tänään oon mongertanu jotain ruotsin ja norjan välimaastosta, sen vähän mitä oon uskaltanu asiakkaille puhua. Se on jotenkin pelottavaa. Mä sain muuten omat kassatunnuksetkin Fidelioon :) Enkä tyriny koko systeemiä, vähänkö oon hyvä. Mä vaan haluan oppia sitä norjaa. Shaisse kun ei oo mitään kielioppikirjaa messissä, ainoastaan fraasikirja. Pitäis oppia ymmärtämään sitä puhuttua norjaa, kun sitä on vaikeempi ymmärtää kun kirjoitettua. Puhutusta ymmärtää ehkä sanan sieltä ja toisen täältä, selitä siinä sitten asiakkaalle. Mutta kyllä mä selitän sitten vaikka englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi jos ei toi norja ala luonnistua. Mutta yritetään nyt ainakin.

Mä ilmoittauduin tänään hopeanpunontakurssille *\o/* Se järjestetään joskus marraskuussa kun oon tullu takas, en muista nyt päivämäärää. Haluun oppia tekemään hopeaketjuja, jos vaikka sais tehtyä niitä joululahjoiksikin.

Tänään oli ensimmäinen päivä respassa. Olin vuorossa hotellijohtajan kanssa, joka oli päättänyt yllättää minut ja kaverini puhumalla meille pelkkää norjaa tänään. Kaverini tosin oli aamuvuorossa eri työntekijän kanssa. Ymmärsin johtajan puheista sen verran että opin käyttämään Fidelio-varausjärjestelmää, mutta jossain vaiheessa hän kysyi minulta kaksi kertaa norjaksi että ymmärsinkö häntä ja jouduin sanomaan että en -.- Sitten vaihdoimme koulutuskielen englantiin, mikä oli mielestäni järkevämpi veto, en silloin missaisi mitään elintärkeää sen takia, etten osaa kunnolla kieltä. Välillä tuntui etten ymmärrä yhtään mitään mitä hän sanoo... Aluksi minulla oli hieman heikko olo ja tuntui siltä kuin kuumeessa olisi ollut, hirveän nihkeä olo, pää kipeä ja silmäluomet lupsahtelivat koko ajan kiinni ja haukottelin. En tiedä mistä johtui, ajattelin sen johtuvan siitä, että toimistossa oli tavattoman huono ilma ja minulla oli vielä toppi työpaidan alla, kun siitä näkyy muuten aika härskisti läpi. Tunnin kärsimisen jälkeen aloin juoda paljon appelsiinimehua ja söin vähän karkkia ja leipää, hieman jotain valmisaterian tapaista ruokaakin ja sen jälkeen olo oli jo parempi, etenkin kun johtaja laittoi tuulettimen päälle. Olisinkin tajunnut sen tuulettimen aiemmin niin keskittyminenkin olisi sujunut paremmin. Multa meni muuten ruokahalukin täysin sitä valmista syödessä, oli taas niin nihkeä ja heikko olo ettei tehnyt mieli syödä. Omituista. Olen kuitenkin tänään ollut koko päivän ihan pirteä ja söinkin keskipäivällä jauhelihapihvejä ja pastaa, jota teimme eilen ruoaksi.

Varausjärjestelmän lisäksi opettelin tekemään huoneavainkortteja (en kyllä itse päässyt niitä vielä tekemään) ja laskemaan kassaa. Baariakin katottiin, sain maistella vähän perinteistä norjalaista drinkkiä, minkä nimeä en kuolemaksenikaan muista, mutta ei sen niin väliä. Ja kahvikonetta piti myös opetella käyttämään, niin tulipahan juotua yksi espressokahvi siinä samalla. Saas nähdä, miten tulee nukuttua. Nyt alkaa kyllä olla vähän väsy että eiköhän se uni sieltä jossain välissä putkahda... Ja mä opin laskemaan olutta hanasta. Musta tulee isona vielä baarimestari..

Cheers,

H

Hotellinjohtaja haki meidät Bergenin lentokentältä ja siitä jatketiin matkaa Bergenin kaupunkiin. Pysähdyttiin yhteen ravintolaan lounaalle ja käytiin katsomassa Unescon maailmanperintökohdetta ja toria. Bergen oli kivan näköinen kaupunki ja siellä olisi kiva vierailla uudestaan. Sinne menee noin kolme tuntia autolla, joten saa nähdä, jaksetaanko lähteä sinne enää uudestaan. Ehkä voisi tehdä niin että lähdetään sinne hyvissä ajoin ennen paluulentoa ja silloin kierreltäisi taas vähän Bergenissä.

Tuolla näköalapaikalla olisin halunnut käydä. Siellä kulkee kaksi junaa, jotka menevät yhtä raidetta pitkin mutta keskikohdassa on jonkinlainen ohituskaista.

Vähän yleisnäkymää.

Alla kuvassa satama.

Kaupunkijuna :D

Ostoskatu